21. huhtikuuta 2018

Mihin tää alkuvuosi on mennyt

Tämä alkuvuosi on ollut rankka. Aikaa ja energiaa ei ole ollut puolellekaan asioista, mitä tahtoisin tehdä. Arjessa on selvitty eteenpäin viikonloppujen antamien hengähdystaukojen avulla. Yksinkertaisesti minulla on nyt vaan ollut liikaa asioita meneillään samaan aikaan.

Minä tiesin jo viime syksynä, että tästä keväästä tulee raskas. Poikaystäväni lähti tammikuussa suorittamaan inttiä, mikä aikalailla mullisti meidän arjen ja jätti minulle tavallista enemmän vastuuta kodin ja koirien hoidosta. En ole koskaan asunut yksin, joten se toi myös omat haasteensa. 


En ole persoona, joka osaa ottaa muutoksen vastaan ongelmattomasti. Tarvitsen paljon aikaa jo etukäteen pureskella asiaa ja jälkeenpäin sitä tottumisaikaa vasta tarvitaankin. Alkuvuosi etenkin kaikkine muutoksineen oli todella raskasta aikaa, ehkä raskainta mitä olen kokenut.

Jollain tapaa olen kuitenkin ylpeä siitä, että olen selvinnyt. Kai sisu on se ainoa asia, millä suomalainen ylpeilee mielellään. Sanoisin kuitenkin edelleen olevani selviytymismoodissa ja odotankin, että kesän tullen vähän helpottaisi. Silloin sentään opinnot jäävät tauolle ja lomaakin on tiedossa.


Pitääkseni itseni kiireisenä aikataulutin keväälle kuusi eri opintojaksoa (joista yhden jätin kyllä alkuvuodesta jo pois) ja työharjoittelun. No, tiesinhän minä että siinä on paljon tekemistä ja käytinkin kalenterin järjestelyyn etukäteen aikaa. Kaikki mahtui! Ja sain jopa mahtumaan muutaman "vapaapäivänkin" ihan vaan kouluhommien tekoon. Jep, hyvä minä. 

Kaikki on onneksi tullut hoidettua, vaikka välillä laadusta olenkin joutunut tinkimään. Ei se kuitenkaan pidemmän päälle ole kovin järkevää tasapainotella montaa asiaa, minulla ainakin tuntuu että pää leviää kun ei voi keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan. Että jos ei ole pakko, niin ei kannata samaan aikaan suorittaa työharjoittelua ja opintoja ellei nimenomaan rakasta multi-taskingiä.


Talvi imi minusta mehut myös loputtoman tuntuisella kylmyydellään ja pimeydellään. Normaalisti nuo asiat eivät minua niin häiritse, mutta nyt kun minä yksin olin käytännössä se joka raahaa noita palelevia ja vastustelevia pikkukoiria ulos, niin kyllä se alkoi häiritä. Kiitos kevät, että päästiin niistä loputtomista pukemisrumbista.

Sitten kun kasataan päälle vielä vähän kodin korjaustöitä, kolme flunssaa, silmätulehdus, hammaslääkärikäyntejä, koiraharmeja ja suru-uutisia, niin, niin. Kaikki varmasti tajuavat. 


Kaikesta tästä johtuen en ole pystynyt pitämään yllä blogia ja instagraminkin päivitys on vähän jäänyt. Kosmetiikkaa on kyllä kulunut lähes entiseen tahtiin, mutta mistä löytää aika ja energia siitä kirjoittamiseen? Aina kun tekisi mieli jotain kirjoittaa, on joku raportti tai muu kouluhomma kummitellut olan takana.

Meikkaaminen minulla jäi alkuvuodesta lähes kokonaan, kiitos silmätulehduksen ja muun sairastelun. Nyt taas olen arjessa mennyt samalla viiden meikkituotteen kombolla useita viikkoja, niin siitä ei kovin inspiroivia meikkikuvia tulisi. Kynnet olen lakannut tänä keväänä ehkä kolme kertaa.  


Minusta tuntui, että halusin antaa jonkun selityksen hiljaisuuteen, vaikka tiedän ettei olisi ollut pakko. Lähinnä siksi, että voisin samalla sanoa ettei blogi nyt ole kuolemassa mihinkään, se on enemmänkin ollut talviunilla. Sitten kun siltä tuntuu, palaan kyllä taas kirjoittelemaan kosmetiikasta kuten ennenkin. Toivottavasti pian. 

Miten teidän kevät on sujunut?     

10 kommenttia:

  1. Huh, kieltämättä melko paljon kaikkea yhdellä kertaa! :/ Ei ihme, jos ei oo pahemmin blogille jäänyt aikaa.. Tsemppiä loppukevääseen ja palailet blogin pariin, kun siltä taas tuntuu<3 :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koko ajan blogikin on ollut mielessä, mutta en ole halunnut sitä väkisin tehdä. Tää on niin mukava harrastus, että en halua pilata sitä stressaamisella. Kiitos tsempeistä Linda<3

      Poista
  2. Mä teen myös töitä ja (ekstra)opintoja ja sen päälle bloggaaminen vaatii melkoista taiturointia. Hienosti kuitenkin olet selvinnyt talvesta ja onneksi kesä häämöttää! Tsemppiä kevääseen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan varmasti vaatii! Siinä on niin monta soppaa jo sekaisin. Hienoa, että olet saanut järjestettyä aikaa myös blogille. :) Mulla se ratkaiseva tekijä on ollut tuo arjen muuttuminen, se on vaan vienyt niin paljon energiaa. Uskon kuitenkin, että mullakin tässä tosiaan tilanne helpottuu kun kevätlukukausi loppuu. Kiitos tsempeistä :)

      Poista
  3. Kuulostaapa raskaalta alkuvuodelta :/ Onneksi kesä on tulossa ja lämpö ja valo, saavat mielenkin pirteämmäksi :) <3 Muista ottaa aikaa myös itsellesi kaiken muun keskellä. Ps. en kestä miten suloisia nuo koirakuvat oli <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kevään tulo on jo ehdottomasti auttanut, koiratkin ovat pirteämpiä. :) Kiitos tsempeistä Mari, kyllä tää varmasti tästä menee vaan ylöspäin :) <3

      Poista
  4. Sulla tuntuu olevan yllin kyllin vastuuta kannettavana ja hommia paiskittavana, joten ymmärtää hyvin, ettei bloggaamiselle jää ihan hirveästi aikaa ja voimia.
    Pikkupalleroiden (siis koirien...) huoltaminen ja hoivaaminen yksin on myös erittäin työlästä, tiedän kokemuksesta, ja jos vielä on sairasteluja tms., niin huolen ja hommien määrä sen kun kasvaa.
    Itselläkin pimeä syksy ja talvi vie mehut kyllä aika tarkkaan ja jonkinlaiseen henkiseen lamaan, niin kyllä valolla on suuri merkitys mielenvireeseen. Onneksi valon määrä sen kun kasvaa, niin jaksaa kaikin puolin paremmin, vaikkei mitään ekstra raskasta olekaan.
    Voi hyvin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Sari. <3 Hyvää kevättä :)

      Poista