2. heinäkuuta 2016

Estenomiopiskelija

En ole täällä blogin puolella hiiskunutkaan asiasta, joka on pyörinyt ajatuksissani paljon koko kevään ja alkukesän. Syy siihen on, koska pelkäsin epäonnistumista. Mitä vähemmän ihmisiä tietäisi asiasta, sitä helpompi minun olisi päästä mahdollisesta pettymyksestä yli. Tällä kertaa pettymystä ei kuitenkaan tullut, joten kerrotaanpa kaikki nyt täällä blogissakin.

Aloin haaveilla alanvaihdosta jo aika pian terveydenhoitajaksi valmistumiseni jälkeen. Valmistuin siis viime kesänä ja siitä asti olen tehnyt eri mittaisia sijaisuuksia lastenneuvolassa. Olen päässyt hyvin sisälle neuvolan maailmaan ja tykkään työstäni siellä. Sitten tulee se mutta. Hoitoalalla työskentely on sosiaalisesti ja henkisesti hyvin intensiivistä. Vaikka neuvolassakin kohtaamiset asiakkaiden kanssa ovat aika lyhyitä, mennään niissä kuitenkin nopeasti lähelle ihmistä. Välillä keskustellaan vaikeistakin asioista. Tämä kaikki on varmasti tuttua myös muilla hoitoalan työpaikoilla työskenteleville. Voisi sanoa, että alan sosiaalisuus on sen parhaita ja huonoimpia puolia. 


Minulle tuo sosiaalisuus on usein ollut liikaa. Tunnen itseäni nyt paremmin, kuin mitä tunsin alanvalintaa tehdessäni. Jos minun pitäisi luokitella persoonani jotenkin, sanoisin olevani sosiaalinen introvertti. Viihdyn ihmisten seurassa, mutta vastapainoksi tarvitsen paljon omaa aikaa ja rauhaa. En koe oloani kotoisaksi isoissa joukoissa ihmisiä. Olen kokenut nykyisen työni sosiaalisuuden vuoksi uupumusta, joka verottaa selkeästi voimiani. Jos voisin tehdä terveydehoitajan työtä vaikka kolme päivää viikossa, voisin hyvin tehdä niin. Sillä ei kuitenkaan vielä mukavasti "eletä", niin aloin miettiä muita vaihtoehtoja. 

Sellaista työtä ei nykymaailmassa olekaan, jossa sosiaalisuutta ei tarvittaisi. Enkä haluaisikaan tehdä sellaista työtä! Hakeuduin aikanaan sosiaali- ja terveysalalle, koska tykkään olla tekemisissä ihmisten kanssa. Jos vaan uuden ihmisen/asiakkaan tavatessa ei tarvitsisi käydä heti läpi kaikkea henkilökohtaista, se olisi minulle helpompaa. Tästä seurauksena valitsin siis pyrkiä kohti uutta haavetta eli työtä kosmetiikan parissa. Se ei varmaan ole epäselvää, että jos kosmetiikkablogia kirjoittaa, on pakko olla kiinnostunutkin tästä kaikesta. Minulla se kiinnostus kasvaa jatkuvasti, kun opin uutta. Niinpä päätin lähteä tekemään harrastuksesta ammattia ja katsoa mitä siitä tulisi.    


Osan mennyttä kevättä olin rehellisesti työttömänä, minkä valitsin, koska halusin opiskella rauhassa kevään valintakokeisiin. Minun piti aloittaa kemian opiskelu lähes nollasta, joten en halunnut minkään menevän sen edelle. Tänä vuonna alanvaihtajia rankaistiin ensikertalaiskiintiöillä eli opiskelupaikoista tietty määrä varataan ensimmäistä korkeakoulupaikkaa hakeville. Onko tuo sitten reilua vai ei, sitä en nyt pui sen enempää. Minulle se tarkoitti, että paikkoja, joita havittelin, jäi 12. Ala jota hain opiskelemaan oli siis estenomi. Lyhyesti estenomi tarkoittaa kauneudenhoidon asiantuntijaa. Estenomiopintoihin kuuluu muun muassa liiketaloutta, markkinointia ja raaka-ainetietoutta eli kemiaa, kaikkia näitä kosmetiikan näkökulmasta.

Valintakokeisiin päästäkseen tuli päästä läpi sähköisestä esivalintakokeesta. Esivalintakokeeseen kuului aineisto-osuus, johon materiaalit sai etukäteen sekä matematiikka, englanti ja äidinkieli. Selvisin jatkoon esivalinnasta ja aloin pänttäämään todenteolla varsinaista valintakoetta varten. Valintakokeessa oli kolme osiota: englanti, liiketoiminta ja kemia. Englanti ja liiketoiminta olivat haastavia, mutta eivät ne mitä stressasin. Kemia oli se tulikoe, josta minun tuli selvitä. Jännää oli, ettei kemian kokeessa laskettu ollenkaan, vaan siinä kyseltiin aika pitkälti ulkoa osattavia asioita. Kemian luulenkin menneen noista kolmesta huonoiten. Valintakokeiden jälkeen en osannut yhtään sanoa miten ne olivat menneet. 


Eilen pitkä jännittäminen oli viimein ohi. Viimeiseen asti psyykkasin itseäni siihen etten olisi päässyt sisään. Mietin jo varavaihtoehtoja syksylle. Pohdin milloin aloittaisin lukemaan ensi vuoden valintakokeisiin. Vaikka uskoin myös mahdollisuuksiini, asennoiduin kuitenkin lievästi pessimistisesti. Yllätys ja epäusko olivat ensimmäiset tunteet, mitkä koin avatessani Opintopolun nettisivun. PÄÄSIN OIKEASTI OPISKELEMAAN ESTENOMIKSI! Ei ole totta! Fiilikset ovat siis aika mahtavat nyt! 

Tsemppiä ensi syksyn opiskeluihin kaikille opiskelupaikan saaneille ja teille, jotka ette saaneet: älkää antako periksi. 

26 kommenttia:

  1. Hurjasti onnea, aivan upeaa Nella. Kuvailit itseäsi hyvin ja hirmuisen samanlainen olen myöskin. Pettymyksistä sen verran, että niitä kun tarpeeksi tulee ja isoja, huomaa sen, että olen vahva selviän kaikesta, eikä pettymykset kaada enää niin kovin. Nuorena meinaan tuli surtua pettymyksiä rajummin.

    Onnea opiskeluille. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia! <3 Pettymyksiä opettelen koko ajan sietämään paremmin, mutta haavoja on toki helpompi nuolla yksin kuin muiden nähden.

      Poista
  2. Oikein isot onnittelut! Mäkään en ole juuri liiemmin, silloin kuin kouluihin hain, viitsinyt hakemisista hiiskua. Pessimisti ei pety niin karvaasti :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Salka! Näinpä, helpompi päästä pettymyksestä yli kun ei tarvitse selitellä tilannetta kaikille. Ja itsensäkin on hyvä valmistaa aina kaikenlaisiin lopputuloksiin. :)

      Poista
  3. Paljon onnea Nella! :) Ihan huippua, että sait opiskelupaikan<3 Estenomin opinnot on alkaneet tässä viimeisen vuoden aikana kiinnostaa itseänikin. Tykkään kyllä nykyisestä työstäni labrahoitajana, mutta ei tää kuitenkaan taida olla ihan se ala, jolla haluan työskennellä seuraavat 40 vuotta. Oon koittanut tosi paljon miettiä, mille alalle tästä sitten vaihtaisin ja estenomin opinnot on pyörineet mielessä aika useinkin. Ehkä mäkin joskus haen kyseistä alaa opiskelemaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Linda!!<3 Jos innostusta ja halua asiaan riittää, opiskelu kannattaa aina. Itsekin mietin asian niin, että jos kosmetiikan parista ei löytyisi töitä tai innostus jossain vaiheessa laantuisi (ei tunnu todennäköiseltä nyt :D), aina voin palata takaisin terveydehoitajan töihin.

      Poista
  4. Hei tosi hieno juttu! Paljon onnea. Olisi kiva jos opintojesi alettua kertoisit täällä että millaista estenomin koulutus on. :) Olen salaa ollut kinnostunut alasta vaikka juuri valmistuin miesvaltaiselle alalle "perus-duunariksi". Tosin ihan heti en kyllä jaksa lähteä takaisin koulunpenkille :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset Lily! Pidetään tämä toive mielessä :) Estenomiopinnoista on tosiaan aika vähän mitään blogikirjoituksia viime ajoilta, joten palataan ehkä aiheeseen kun koulut ovat alkaneet. Onnittelut sinulle valmistumisesta!

      Poista
  5. Suuret onnittelut! Ihanaa, että pääsit haluamaasi opiskelupaikkaan. <3 Hiffaan tuon sosiaalisen introverttiyden täysin ja mahtavaa, että pääset nyt ehkä paremmin itselle sopivalle alalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnitteluista! <3 Kiva et täältä löytyy muitakin introvertteja :)

      Poista
  6. Olen superkateellinen, olen aina halunnut opiskella estenomiaa muttei minulla ole koskaan ollut siihen mahdollisuutta. Paljon, paljon onnea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Ehkä sunkin tilaisuus vielä koittaa.

      Poista